Luminen ihmemaa

Antti-myrsky heitti parvekkeelle ihmeellistä valkoista ja pehmeää lunta. Kissat lähtivät yhdessä ihastelemaan uutta valkoista peitettä.


"Hei, mun tunneli on hautautunut lumeen"


"Ei sinne pääse tämmösen hangen läpi"


"Ai missä on tunneli?"


"Minä kaivan!"


"Vähän vielä"


"Tie selvä, nyt pääsee tunneliin!"


"Tää parveke alkaa olla aika valmis"

Portaiden avaruusvääristymä

Perlan spatiaalisessa kyvyssä on ilmeisesti parantamisen varaa, sillä se tuntuu kuvittelevan, että rappusia pitkin pääsee samaan kerrokseen, josta rappuset lähtevät.

Perla on jo jonkin aikaa laajentanut maailmaansa rappukäytävään hyvin määrätietoisesti. Se livistää ovesta ulos, joka kerta kun tulen kotiin. Olen antanut sen mennä, koska mihinkä se tuosta rappukäytävästä pääsisi. Kun olen saanut takin pois päältäni ja kengät jalasta niin Perla on yleensä valmis tulemaan takaisin sisään. Paitsi viimeiset pari päivää se on keksinyt lähteä rappusia alaspäin ja kun olen lähtenyt sitä hakemaan, se seisoo suoraan alapuolella olevan asunnon ovella. Kun tulen lähemmäksi, se menee lähemmäksi ovea ja sanoo miu, mihin vastaan, että ei, me emme asu täällä. Sitten nappaan kissan syliin ja tuon sen kotiovelle, mistä se tassuttelee kiltisti sisään.

Turun näytelmissä

Viikonloppuna oli Morin toinen oikea näyttely. Tällä kertaa ei tarvinnut herätä liian aikaisin ja lähteä kauas, vaan näyttely oli peräti Turussa.

Näyttely oli kokemuksena pitkälti samanlainen kuin viimeksi, sillä erotuksella, että tällä kerralla olin paremmin perillä siitä mitä tapahtuu. Mori viihtyi jälleen häkissä ihan hyvin, mutta sähisi ja murisi aina kun sai näköpiiriinsä toisia kissoja. Tuomarin pöydällä Moria jännitti niin, että katsoi taas parhaaksi sähistä tuomarille. Sekin oli tietysti erilaista tällä kertaa, että Mori painaa paljon enemmän ja sitä oli huomattavasti raskaampaa kanniskella ympäriinsä. Tuomarikin kiinnitti huomiota Morin kokoon, ja kehui poikaa hyvin kehittyneeksi ikäisekseen.

Tänään sähköpostiin viimein pläjähti kauan odotetut Tessan studiokuvat, jotka otettiin Tampereen näyttelyssä. Tässäpä pari poseerausta.

Tämä viimeinen on tämmöinen koulukuva.

Pläski?

Perla on lihonut. Maaginen viiden kilon raja on ylitetty. En kyllä käsitä miten se on tapahtunut, kun Mori useimmiten syö ainakin osan Perlan ruuasta, enkä mielestäni ole lisännyt ruuan määrää. Päinvastoin kun nykyään murotarjoilukin on rajoitetumpaa kuin silloin, kun Perla oli talouden ainoa kissa.
Pitänee hommata keittiövaaka ja alkaa punnita neidin ruoka-annoksia.

Morikin on kasvanut, mutta häviää Perlalle massassa vielä kilon verran. Kun näkee pennun päivittäin, ei oikein huomaa miten se kasvaa. Kuitenkin aina välillä havahdun katsomaan kuinka iso siitä on jo kasvanut. Tänään oli yksi sellainen hetki kun tajusin, että tuohan on oikeasti jo iso. Mihin meni se pieni ruipelo pentu, joka kolme kuukautta sitten tupsahti elävöittämään mun ja Perlan elämää.

No, tuossahan se näkyy vieressä jahtaavan häntäänsä.

Toimistokissa

Jouduin tänään käymään töissä. Koska sunnuntai ei ole ollenkaan kiva päivä istua toimistolla, päätin ottaa Morin mukaan seuraksi. Tämä oli hyvää harjoitusta kuljetuskassissa olemiseen ja uusiin paikkoihin tutustumiseen. Työhuoneeni ei ollut pienen kissan näkökulmasta kovin virikkeellinen. Oli siellä sentään muutama kynä, jotka voi tiputella alas pöydältä, sälekaihtimien naru, jota pureskella, ja hiiren johto, jota pureskella.Lisäksi pieni metsästäjä havaitsi terävillä aisteillaan linnun, tarkemmin sanottuna origamikurjen. Pelkkää paperia siis koko tirppa, mutta se ei Moria haitannut vaan lintu sai kyytiä.

Työhuone kävi kuitenkin nopeasti pieneksi kissalle, ja se alkoi maukua ilmeisesti tylsistymistään. Taisin olla ainut ihminen koko talossa, joten päästin Morin käytävään tutkimaan, kun lähdin hakemaan teetä kahvihuoneesta. Tuo taisi olla suurin tila, missä Mori on koskaan ollut vapaana. Tila piti tietysti heti hyödyntää ja juoksennella ympäriinsä mahdollisimman paljon, heti kun jokainen kolo oli ensin tarkkaan tutkittu.

Käytäväjuoksentelu taisi olla sen verran rankkaa, että teetauon jälkeen Mori asettui syliini kehräämään, ja viipyi siinä kunnes sain hommat valmiiksi ja oli aika lähteä kotiin.

Ruoka-aika

Näin ruokin kissat, 9 kohdan ohjelma:

1. Avaan kissanruokakaapin ja otan ruuan sieltä, tai kalsiumin jos ruokalistalla on raakaa lihaa


2. Laitan kaapin oven kiinni


3. Laitan ruuan kuppeihin


4. Lasken kupit lattialle


5. Perla menee syömään


6. Avaan kissanruokakaapin


7. Mori syöksyy kaapista Perlan kupille


8. Siirrän Morin omalle kupilleen


9. Suljen kaapin

Karvakasa

Jos linnuilla on sulkasato, niin onko nisäkkäillä sitten karvasato? Perla taitaa kärsiä kroonisesta karvasadosta. On selvää, että kissoista lähtee karvaa, toisista kissoista lähtee paljon karvaa, ja sitten on Perla, josta lähtee mahdottomasti karvaa. Aina ja jatkuvasti. Ehkä kukaan ei ole kertonut sille karvanlähtöajoista.

Harjasin Perlan eilen. Ohessa on kuva harjauspaikasta sen jälkeen, kun kissa oli poistunut paikalta.

Harjauksen jälkeen

Haluan korostaa, että kuvassa ei ole nähtävissä niitä karvakasoja, jotka irrotin harjasta. Ja Perla on olevinaan lyhytkarvainen. Itse asiassa sen karva on pidempi kuin keskivertolyhytkarvalla. Perlan karva on myös melko jäykkää, mikä on hyvä, koska Perla ei koskaan oksentele karvapalloja. Sen karvat eivät muodosta karvapaakkuja, eikä turkki myöskään takkuunnu. Helppohoitoinen siis. Paitsi että irtokarvojen saaminen jonnekin muualle kuin vaatteisiin, mattoon, sohvaan, sänkyyn, pöydän alle ja huoneen nurkkiin on melko vaativaa. En juurikaan käytä mustia vaatteita, koska niissä valkoiset kissankarvat näkyvät parhaiten.

Eilinen harjaustuokio oli pisin pitkään aikaan. Yleensä Perla ei suostu olemaan harjattavana kovin pitkiä aikoja, mutta eilen se tuntui nauttivat huomiosta eikä sillä ollut kiire mihinkään. Ehkä Mori on viime aikoina saanut enemmän huomiota ja Perla oli onnellinen ollessaan huomioitavana. Vaikka kyllä se aina saa huomiota, kun vain tulee lähelle.

Harjauksen jälkeen Perlan olo oli ilmeisen keventynyt. Se kuljeskeli pirteän ja aktiivisen oloisena ympäriinsä ja tonki lelukoria hyvin kiinnostuneena. Taisi tuo harjaus olla myös mukavaa hierontaa.

Mori puolestaan sai käsittämättömän energiapurkauksen, kun olimme käyneet ulkona haistelemassa lunta.

Jotain kylmää ja valkoista

Ulkona on pienelle kissalle valtavan suuri ja ihmeellinen maailma, mikä meinaa laittaa pelottamaan.Melko reippaasti pikku-Mori kuitenkin tallusteli lumessa.

Takaisin sisällä päästyään irti valjaista Morilla oli valtavasti energiaa juosta ympäriinsä täyttä vauhtia. Se ei meinannut malttaa tulla edes syömään, mikä on erittäin harvinaista. Kuitenkin kun Perla syö jotakin, niin pakkohan Morin on tulla katsomaan mistä se jää paitsi. Ja sitten taas juoksemaan.

Kielikuvia

Valokuvausharjoitukset jatkuvat. Tänään molemmat kissat tarjosivat kuvaan myös kielen. Ensin Perla:

Ja sitten Morin tyylinäyte:

Kamera!

Ostin hulluilta päiviltä uuden kameran. Ensimmäisiä kuvauskohteita ei varmaan ole kovin vaikea arvata.

Perla-Perluska Mussukka

Mori-*lempinimet vielä hakusessa* höppänä

Lisää näyttelykuulumisia

Myös Foxkiss blogista voi lukea näyttelykokemuksista.

Päivityksenä lisään tähän postaukseen pari Ninan ottamaa kuvaa Tampereen näyttelystä.

Näyttelykuulumisia

No nyt vihdoin sain kirjoitettua valmiiksi tämän näyttelykokemusartikkelin. Eihän siihen mennytkään kuin, hmm, kuukausi?

Näyttelyissä käyminen on nyt sitten aloitettu virallisesti. Syyskuun alussa oltiin Morin kanssa Turokin esittelynäyttelyssä ja viikko siitä eteenpäin oltiin Tampereella Pirokin näyttelyssä.

Näyttelyihin otettiin mukaan ainakin uudet näyttelyverhot ja kissa, joka pakkasi itse itsensä.

Kummassakaan näyttelyssä ei pahemmin tullut otettua kuvia, mutta Tampereella käytiin Tessan kuvattavana. Studiokuvia on siis tulossa joskus lähiaikoina (toivottavasti). Tässä kuitenkin yksi otos omasta kamerasta.

Näyttelyhäkkiin Mori kotiutui nopeasti ja esiintyi edukseen. Häkin ulkopuolella sen sijaan jännitys purkautui sähinänä ja murinana muille kissoilleja vähän kaikelle.

Turussa kokeiltiin kissa-agilityä, mutta sen verran Moria jännitti, että se päätti sähistä ensimmäiselle esteelle. Kun sain sen tuupittua ensimmäisestä esteestä yli, se jäi murisemaan seuraavalle. Sitten loppuikin jo aika. Taidetaan kokeilla uudelleen vasta kun Mori osaa olla rennosti ihmis- ja kissapaljoudessa.

Tampereella piti tuomaripöydälläkin vähän sähistä, mutta tuomari ei ollut siitä moksiskaan. Mori sai kehuja pitkästä hännästä, suuresta koostaan ja pään muodoista, silmät olisivat kuulemma saaneet olla suuremmat. Arvostelun jälkeen jäin Morin kanssa vielä seuraamaan tuomarin viimeiset arvostelut. Siinä keskellä kaikkea hälinää seisoskellessa se rentoutui sylissäni, joten en vienyt sitä takaisin häkkiin ennenkuin tuomarin parhaan valintojen jälkeen. Kyllä siitä vielä kehittyy pätevä näyttelyissä kävijä.

Ötökkä ja kauluri

Ai miten niin bloggauksen alkuinnostus on mennyt ohi? Tosiasiassa bloggaaja on keksinyt sen verran paljon kalenterin täytettä syksyn kunniaksi, että läppärin ääressä vietetty aika on jäänyt vähiin. Tässä kuitenkin muutama kuva elonmerkiksi.

Tässä eräänä iltana parvekkeen ovesta lensi sisään ötökkä! Sitä sitten tiirailtiin mahdollisimman läheltä, eli kiipeilypuun ylätasolta.

Kokoero näiden kahden välillä ei ole enää kovinkaan suuri, ainakaan tämän kuvan perusteella. Mori on kasvanut ja kehittynyt muutenkin ja kaulassa on alkanut erottua kaulurin alku.

Näyttelyvalmisteluja

Ensi sunnuntaina ollaan Morin kanssa menossa TUROKin Kissanpäiville harjoittelemaan näyttelyhäkissä olemista. Sinne saa mielellään tulla äänestämään Morin näyttelyn söpöimmäksi kissaksi.

Näyttelyvalmistelut alkoivat viime viikonloppuna kun ompelin näyttelyverhot. Olisi tehnyt mieli ottaa kissa mukaan kangaskauppaan, että olisi voinut katsoa, mikä väri sopii Morille parhaiten. Kaupan henkilökunta ei ehkä olisi arvostanut kissaa liikkeessä, joten jätin Morin kotiin. Ompelutouhuissa minulla oli tietysti pikkuapulainen koko ajan pyörimässä ja hyörimässä. Kuvia ei ole, koska minulla oli ihan riittävästi tekemistäm, että sain pidettyä Morin erossa neulatyynystä. Vetoketju osoittautui hyväksi saaliiksi, jota oli mukava kuljettaa mukanaan. Erittäin avuliasta.

Verhoprojektin lisäksi toinen oleellinen valmistelu on kissan pesu. Tai eipä tuota kai olisi tarvinnut pestä, mutta harjoittelun vuoksi kokeiltiin sekin tänään. Itse asiassa pesu oli tarkoitus jättää illemmaksi, mutta kun tuo kerran pyöri vessassa lavuaarin tietämillä, niin nostin sen siihen ja suihkutin vettä päälle. Ensimmäinen pesu jätettiin ihan vain vesipesuksi. Mori käyttäytyi oikein hienosti, ei rimpuillut oikeastaan ollenkaan, miukuin vain vähän. Perla tuli viereen ihmettelemään huolestuneena, ja vaikutti siltä kuin Perla olisi jutellut sille rauhoittavasti. Samalla tavalla se teki, kun viimeksi leikkaisin Morin kynsiä.

Vasta kun nostin Morin lavuaarista pois, se alkoi vähän rimpuilla. Olisi heti pitänyt päästä juoksentelemaan, mutta minäpä kietaisin sen ensin pyyhkeeseen kuivattavaksi, ja vasta sen jälkeen päästin sen säntäilemään ympäri kämppää. Ja sitten kyllä riitti vauhtia. Turkki kuivuu sen verran nopeaa vauhtia, että alan epäillä mahtoiko se edes kastua läpi asti. Vaikka eipä sillä väliä, vaikka ei olisi kastunutkaan. Pääasia, että ensimmäinen kastuminen ei ollut millään tavalla traumaattinen kokemus.

Mori on kyllä muutenkin osoittanut kiinnostusta vettä kohtaan. Suihkussa se on juossut kanssani alusta asti. Ei se tietenkään veden alle ole tullut, mutta suihkuverhon ali ja ympäri se syöksähtelee aina kun olen suihkussa. Ja käy aina välillä hiekkalaatikossa kuivattelemassa tassujaan ja sitten takaisin märälle suihkunlattialle. Voitte kuvitella miltä kylppärin lattia näyttää tämän jälkeen.

Tällä viikolla Mori on kovasti opetellut juomaan vettä hanasta.

Sarjakuvasankarit

Muutamassa kissablogissa ja Somakissin foorumilla on tullut vastaan hauska nettisivu, jossa kissastaan voi luoda sarjakuvahahmon. Pitihän sitä kokeilla ja tässä lopputulokset:

 Morilla on tapana juosta ja riehua itsensä läkähdyksiin, minkä jälkeen pitää pysähtyä läähättämään.

Perla on oma vihreäsilmäinen itsensä (minä taidan nähdä neidin sutjakammassa kunnossa kuin mitä se oikeasti on).

Kissansäilytyskori

Kävin edellisellä viikolla tutustumassa Lankamaailmaan, Turun uuteen käsityöliikkeeseen. Sieltä mukaan tarttui mm. petroolin väristä trikookudetta. Kuteesta aloin virkata koria, jonka Mori totesi hyväksi kissan säilytykseen.

Mori kokeilee

Kun materiaali kerran tuntui olevan mieleen, päätin tehdä korista enemmän pesän mallisen. Siihen ostamani yksi vyyhti ei kuitenkaan riittänyt, joten jatkoin aiemmasta projektista jääneellä ontelokuteella.

Mori varmistaa ontelokuteen laadun

Ontelokude ei ole täsmälleen samanpaksuista kuin trikookude, mutta tuntui sopivan projektiin ihan hyvin. Kun Mori hoiti materiaalien laaduntarkkailua (erityisosaamisalueena taisi olla lujuuslaskelmat), Perla auttoi tuotekehittelyssä.

Perla tuotekehittelijänä

Lisäsin pesään vielä yhtenäisen reunan ontelokuteesta. Ajatuksena oli, että kiinteistä silmukoista virkattu reunus toisi vähän lisäryhtiä.

Valmista pesää kuvatessa kävi näin:

Painiksi meni

Tästä seuraavasta kuvasta näkee lopputuloksen ehkä paremmin. Muutaman painimatsin nähneenä pesä on mennyt aika pahasti kasaan. Nimitetään tätä prototyypiksi, jota voi parannella seuraavaan versioon.

Valmis prototyyppi

Olisi ehkä ollut hyvä käyttää pienempää koukkua, tai tehdä koko viritys kiinteillä silmukoilla eikä pylväillä.  Tai sitten näille kahdelle voisi tehdä painimaton.

Parvekekivaa

Molempien kissojen mielestä parveke on hauska paikka. Perlan mielestä parvekkeella on hauska istua ja katsella, haistella ja kuunnella. Morin mielestä taas hauskaa on ... noh, kaikki. Yksi on kuitenkin ylitse muiden, ja se on riipputuoli.

Pentu tuli taloon

Olin suunnitellut toisen kissan hankkimista Perlalle kaveriksi jo pitkään. Päätös siitä, minkä rotuinen tuo toinen kissa olisi, syntyi viime marraskuussa TUROKin näyttelyssä Turussa. Lähdin näyttelyyn pitämään seuraa kaverilleni, joka oli siellä kahden kissansa kanssa. Kaverini kuitenkin istui koko iltapäivän rotuyhdistyksen kokouksessa, ja minulla oli aikaa kulkea ihastelemassa kissoja ja jutella omistajien kanssa. Somppuja olin ihastellut aikaisemminkin, mutta nyt päätin, että sompun minä tahdon, ja vieläpä riistanvärisen tytön. Enpä olisi osannut arvata, että kahdeksan kuukautta myöhemmin minulle tulisi somppupoika Sveitsistä.

Näyttelystä kotiin tultuani hyppäsin internetin ihmeelliseen maailmaan tutkimaan olisiko somppupentuja saatavilla. Lähetin muutamalla kasvattajalle sähköpostia ja tammikuussa kävin Ninan ja Sarin luona katsomassa heidän somppulaumaansa kotioloissa. Pentuja ei silloin ollut, mutta eihän kissan hankinta ole "heti pentu mulle nyt" -tilanne, joten jäin odottamaan. Toukokuussa Nina kertoi kollin tuontisuunnitelmista, ja kysyi olisinko kiinnostunut olemaan sijoituskotina tuolle tuontikissalle. Pienen harkinnan jälkeen totesin, että kyllä vain. Niinpä sain riistatytön sijasta riistapojan, joka matkasi Suomeen Sveitsistä.

Mori saapui Suomeen myöhään illalla elokuun alussa. Vaikka ei mikään kovaääninen olekaan, pienen kissan sinnikäs miukuminen kantautui korviini lentokentällä ennen kuin sain kissakassin silmiini. Siellä kassissa se sitten oli, valtavan suloinen pieni kissapoika. Sinnikäs miukuminen jatkui lähes tauotta Helsinki-Vantaalta Turkuun asti.

Kotiin päästyämme alkoi tutustuminen uuteen asuinympäristöön. Ja uuteen kissakaveriin. Perla tuli varovasti katsomaan tulokasta ja päätti sähistä Morille. Mori sähisi takaisin ja aloitti komean murinan, joka jatkui ja jatkui. Perla totesi siihen, että tuommoisen kanssa en ala mitään, ja painui päiväpeiton alle piiloon. Mori jatkoi murinaa kuin paikalleen naulattuna vielä pitkään, mutta päätti lopulta jatkaa tutkimuskierrostaan.
Uuteen kotiin Mori asettui taloksi välittömästi. Perlan kanssa tutustumiseen on mennyt vähän enemmän aikaa. Morin viides päivä luonani oli ensimmäinen, jolloin en kuullut yhtään murinaa tai sähinää kummankaan suusta. Yhteisiä leikkejä oli ollut jo sitä ennenkin.

Tässä yksi ensimmäisistä yhteiskuvista.

Myöhemmin yhteiskuvia onkin ollut vaikeampi saada, kun kissat painivat ja leikkivät liian vauhdikkaasti, että kamera ehtisi niistä napata kuvan. Ja ainakaan toistaiseksi nämä eivät nuku päällekkäin, joten nukkumiskuviakaan ei saa otettua. Vielä.

Näin kolmen viikon jälkeen sanoisin, että tutustuminen on mennyt oikein mainiosti. Tämän postauksen voisi lopettaa lauseeseen "ja niin he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti"
Tästä eteenpäin tämä blogi kertookin sitten tuosta loppuelämästä.

Blogi!

Nyt minulla on blogi. Ihka ensimmäinen kissablogi, joka olisi kai ollut hyvä aloittaa jo ennen kuin pikkukisu saapui. Nyt joudun muistelemaan, miten asiat sujuivat ihan aluksi. Johan Mori on ollut minulla melkein kolme viikkoa! Noiden kolmen viikon kertaaminen saa kuitenkin jäädä tältä illalta.