Talvinäyttely

Tammikuussa käytiin Morin kanssa Lahdessa näyttelyssä. Pakkaskelillä matkustamista varten kävin ostamassa uuden kopan, johon olikin heti tunkua.



Vanhasta päiväpeitosta ompelin kopan päälle suojuksen. Ompelupuuhissa minulla oli yllättäen mukana pieni apulainen.





Näyttelypäivän aamuna piti herätä ja lähteä liikkeelle aivan liian aikaisin. Ei ole epätavallista, että lähdettäessä pidemmälle aikaisin aamulla myöhästyn tai unohdan jotain oleellista, mutta silloin aina herään ja huomaan, että kyseessä olikin uni, tai painajainen. Tällä kertaa nukuin oikeasti pommiin ja heräsin vasta tunnin sen jälkeen kun minun olisi jo pitänyt olla linja-autoasemalla. Kuin ihmeen kaupalla onnistuin aamutuimaan saamaan kaverilta auton lainaan ja huristelin Morin kanssa Lahteen, ja ehdimme jopa ajoissa eläinlääkärin tarkastukseenkin. Tämä suoritus ei olisi ikinä onnistunut ilman kännykän navigaattoria. Aamun sydämen tykytysten jälkeen näyttelypaikalla päivä sujui jo totuttuun tapaan.

Eläinlääkäri oli pelottava ja sille piti sähistä. Häkissä oli ihan kivaa. Tuomari oli pelottava ja sille piti murista.



Morin mielestä on käsittämätöntä, että kissanäyttelyissä on muita kissoja. Niille pitää kiroilla kovaan ääneen.

Naapurihäkissä majaili pahin kilpakumppani Unski, jonka tuomari sitten valitsikin pojista paremmaksi.



Kiitokset Unskin mammalle kivasta kissanminttuhiirestä. Mori ja Perla ovat molemmat tykänneet siitä kovin.

Helmikuu

Helmikuu on kohta puolessa ja edellisestä blogipostauksesta on aikaa. Joulukin meni jo aikaa sitten. Ja nyt kun vilkuilen kalenteria, vaikuttaa hyvin todennäköiseltä, että kevätkin hujahtaa ohi hetkessä, ja kohta onkin jo kesä. Ny kuitenkin eletään vielä helmikuuta.

Perla on muuten islantia ja tarkoittaa helmeä, ja Perla on viime aikoina ollutkin varsinainen helmi. Se kehrää ja puskee ja tulee viereen makoilemaan ja kehrää ja leipoo ja kehrää lisää.

Vaikka joulusta on jo aikaa, ajattelin kuitenkin kertoa siitä hieman. Pakkasin jouluksi kissat mukaan ja matkustin äitini luo, missä viivyimme viikon. Siellä oli näin kamalan pelottavia kissoja.



Perla on käynyt näiden poikien luona kylässä ennenkin, joskin murinoita ja sähinöitä niihin vierailuihin on kuulunut. Nyt Perla oli kuitenkin kuin pieni helmi, ei sähinöitä eikä murinoita. Morille sen sijaan isojen poikien tapaaminen oli kovempi pala, piti murista ja sähistä ja pistää pallittomat ruotuun. Morihan toki oli se ainoa oikea Kolli talossa.

Joululahjaksi Mori sai lähinnä risuja, mutta nepä olivatkin hauskoja. Suoraan kuusesta.


Jännitystä jouluun toi myös robofish.


Muutaman päivän riehumisen, murisemisen, leikkimisen ja kuusen syömisen jälkeen Mori oli näin väsynyt.


Ja Perla vain kehräsi ja leipoi.