Mister Lokakuu

Tuossa taannoin kävin Morin ja kameran kanssa ulkoilemassa. Tarkoituksena oli ottaa kuvia Somakiss ry:n kalenteria varten. Tässä muutama otos, jotka eivät päätyneet kalenteriin.

"Hyi yäk, tuolla on noin paljon vettä!"

 "Hei hei!"

Kalenterista tulee hieno. Se on myynnissä viimeistään Turokin marraskuun näyttelyssä. Tämä joululahjaideana esimerkiksi kaikille.

Nyt eletään muuten jänniä aikoja, sillä Morista on ensi viikolla tulossa isä!

Täällä haisee pissa

Mori, tuo kollipoika, toteuttaa itseään merkkailemalla. Morin merkkailu on harvemmin tyyliä: tukeva seisonta - hännän väristys - suihkaus, vaikka sitäkin kyllä tapahtuu. Sen sijaan Morin mieleen on kunnon lorotus. Mori on toistaiseksi merkannut vain kotona ja noin metrin säteellä minusta. Ilmeisesti olen tuolle valtavan tärkeä, mutta arvostaisin jotain muuta rakkaudenosoitusta enemmän.

Kun merkkailu tapahtuu näin lähellä minua, minun pitäisi se huomata, mutta tuo kissa on toisinaan varsinainen ninja ja huomaan tuoreen merkkauksen vasta hajusta: "Täällä haisee pissa". Kesällä ostin UV-lampun, jotta pääsen leikkimään CSI:tä ja etsimään hajunlähteitä.

Yhtenä päivänä en meinannut uskoa silmiäni, kun hampaita pestessäni vilkaisen sivulle ja Mori istua tönöttää pöntön reunalla ja pissii tärkeän näköisenä suoraan pönttöön. Fiksu kissa! Vessan vetämistä sille ei varmaankaan saa opetettu, kun tuota nappia on vaikea painaa tassulla. Toisinaan minulla on pinna kireällä näiden Morin pissipaikkakokeiluiden kanssa (sohva, pesuvati, säkkituoli, parveke, käsilaukku...), mutta voi näistä kokeiluista näköjään olla todellista hyötyäkin, sillä kissanhiekkaa säästyy valtavasti, jos pönttö nyt vakiintuu pissapaikaksi.

 "Anteeksi, mutta mä olen tässä pissalla, menisitkö muualle sen kameran kanssa"

Kesämuistoja

Nyt kun puut alkavat olla ruskan kortistelemia ja lämpömittari hivuttautuu toisinaan hävyttömän lähelle nollaa, on aika tuoda blogi pois kesätauolta. Kissoille kesä tarkoitti lämpöä, usein aukiolevaa parvekkeen ovea ja ulkoilua.

Etenkin Morin kanssa tuli käytyä valjastelemassa. Isona mutta hoikkana poikana Morin valjaat eivät oikein tuntuneet istuvan, joten tilasin mittatilauksena vänttiset.

Koko on XL/S. Värivalikoima valjaille on uskomattoman laaja, ja tarkan pohdinnan päätteksi päädyin smaragdinvihreään. Morista on tullut melko rohkea ulkoilija, ja olenkin ottanut sitä mukaan erilaisiin piha-aktiviteetteihin: kaverin luo pihalle grillailemaan ja  puistoon ottamaan aurinkoa.

Juhannusta vietimme mökillä. Laitoin Morin taas Perlan kanssa samaan koppaan, sillä ratkaisu osoittautui toimivaksi kaikilta muilta osin paitsi kopan kantamisessa linja-autoasemalle (kokonaispaino 12 kg).

 Kiva, kun ei tarvitse matkustaa yksin

Yksinään Mori pitää ääntä koko matkan, mutta yhdessä Perlan kanssa matka taittui hiljaisuudessa. Laitoin Morille valjaat siltä varalta, että se olisi parempi ottaa ulos kopasta ja antaa Perlan olla rauhassa, mutta sille ei ollut tarvetta. Paluumatkalla Mori harjoitteli kollin toimia puremalla Perlan niskanahkaa. Hämmästyksekseni Perla ei alkanut rähistä, vaan antoi Morin pitää kiinni.

Mökillä oli melkoinen hulina kun paikalla oli paljon ihmisiä ja koiria, joten kissanulkoilutus jäi vähemmälle. Kävimme kuitenkin Morin kanssa vähän haistelemassa meri-ilmaa.

Tämän enempää kissojen ei tarvinnutkaan matkustaa kesän aikana, jos ei eläinlääkärikäyntiä lasketa. Kyseessä oli tavallinen rokotuskäynti. Aiemmin rokotukset on annettu niskaan, muttei enää. Vaihtehtoinen paikka "takajalan kainalossa" (tälle on varmasti jokin hienompikin nimi) ei ollut kummankaan kissan mieleen. Eläinlääkäri ei ollut aiemmin tavannut somalia, joten tällä käynnillä tuli levitettyä rotutietouttakin.

Kesällä tulee itse matkusteltua jonkin verran, viikonloppureissuja ja pidempiä ulkomaanmatkoja. Kissoja ei yleensä voi ottaa mukaan, joten kissan hoitajalle on toisinaan tarvetta. Olen suunnattoman kiitollinen hyvälle "kissanhoitajaverkostolleni", josta aina löytyy joku joka tulee mielellään ruokkimaan ja leikittämään kissoja minun ollessa poissa. Pidempien matkojen aikana kahdesti päivässä käyvä ruokkija on mielestäni liian vähän näin sosiaalisille ja ihmiskeskeisille kissoille, joten olen pyrkinyt löytämään jonkun joka voisi asua meillä kissojen kanssa sen aikaa kun itse olen pois. Toistaiseksi  tämäkin on aina tarvittaessa onnistunut. Jos hoitajaa ei löytyisi, niin palkkaisin todennäköisesti 4H catsitterin.

Syksyn tullen oli taas aika aloittaa "aktiivineulonta". Onneksi kissani eivät ole ymmärtäneet, mitä hauskaa lankakerissä muka on, vaan neuloessani kissat löhöilevät tyytyväisinä vieressä. Kissojen lemppari neulomiseen liittyvistä jutuista on pyöröpuikon kaapeli. Yhden sellaisen ne ovat pureskelleet piloille.

PS. Perla näyttää kuvassa kohtuuttoman suurelta, vaikka se vähän punkero onkin.