Sohvalöhöilyä

Mitäpä sitä muuta tekisi sateisen harmaana sunnuntaina kuin löhöilisi sohvalla. Foxkiss-blogin Elinakin tarkasteli tällä viikolla sohvalle pesiytynyttä somppusuoraa. Meillä sohva on pienempi, joten siinä kissat eivät saa yhtä isoja välimatkoja toisiinsa, joten useimmiten sohvalle mahtuu yksi kissa selkänojalle ja toinen istuintyynylle, silloin sohvalla on hyvin tilaa myös yhdelle ihmiselle. Tänään tilanne kuitenkin oli tämmöinen:

Eniten minua tässä tilanteessa hämmentää se, että Perla sietää molempia somppuja noin lähellä itseään. Perlalla on jopa niin hyvä olla, että se kehrää ja kuolaa.

Sohvassa näkyvät tahrat ovat Perlan kuolaamia länttejä

Mukavaa sunnuntaita kaikille, ja Isänpäivän kunniaksi vielä pari kuvaa Morin lapsenlapsista.

Kesäkarva, talvikarva

Morilla on hieman erikoinen käsitys siitä, mikä on kesään sopiva turkki ja mikä taas hyvä talvikarva. Keräsin kasaan kuvia havainnollistamaan tätä. Kovin vähän löytyi kuvia, joissa näkyisi koko kissa, puhumattakaan onnistuneista kuvista, joissa näkyisi koko kissa karvoineen päivineen. Havainnollistamistarkoituksiin tämä kuvasarja toivottavasti sopii kuitenkin.

Helmikuu 2014: Mori oli kastroitu äskettäin ja karvaa oli vielä melko vähän.

Elokuu 2014: Karvaturilas vailla vertaa (sekä sininen haamu)

Joulukuu 2014: Talvikarva mallia bikiniturkki

 Toukokuu 2015: Kesäturkki ei vielä ole muhkeimmillaan, mutta kaulurissa ja mahakarvoissa on jo hyvin pituutta ja tuuheutta.

Lokakuu2015: Karvanvaihtoaika, kauluri on pitkälti hävinnyt.

Haaste

Nämä blogihaasteet ovat siitä hyviä, että saa hyvän syyn aktivoitua kirjoittamaan blogiin edes jotain. Tällä kertaa haaste tuli Foxkiss-blogista, kiitos tästä aktivoinnista.

1. Mitä teette kissasi kanssa yhdessä?

Leikin ja ulkoilen kissojen kanssa, Perlan kanssa olen käynyt mustikassakin. Sitten tietysti nukun kissojen kanssa. Ja syön. Ja käyn vessassa. Morin kanssa kävin katsomassa revontulia. Nämä ovat mukana aikalailla kaikessa tekemisessä. Leireille ja retkille kissat eivät pääse mukaan, vaikka välillä yrittävätkin salamatkustaa rinkassa.

2. Mikä on parasta syksyssä?

Parasta syksyssä on syksyn tuoksu (vielä tässä vaiheessa kun pudonneet lehdet eivät haise). Myös syksyisen luonnon värikirkkaus on kaunista. Niin ja tietysti viilenevien ilmojen myötä saa ottaa käyttöön ihanan lämpimät neuleet, ja neuloa niitä lisää.

Kissojen mielestä parasta syksyssä lienee patterikauden aloitus.

3. Jos nimeäisit kissasi nyt, saisiko se edelleen saman nimen?

Kyllä. Kissojen nimiin on vaikuttanut suuresti rakkauteni Islantiin, ja se rakkaus voi edelleen hyvin, joten nimet todennäköisesti olisivat samat myös nyt. Perlan ja Morin nimet ovat vieläpä lyhennöksiä aiemmasta/virallisesta nimestä, joten ne ainakin olisivat samoja myös nyt, Katla saattaisi ehkä kantaa jotain toista islantilaista nimeä, tai sitten ei.

4. Paikka, jonne haluaisit mennä uudestaan?

Lue edellinen vastaus ja arvaa :D

5. Suosikkikissasi kirjallisuudesta? (Sarjakuvat lasketaan kirjallisuudeksi :)

Kääk, kirjallisuuden kissa... Simon's cat seikkailee myös kirjoissa, vaikka taitaakin olla animaatiohahmo alunperin, vastaan sen.

6. Mitä odotat eniten loppuvuodelta?

Joululahjoja

7. Tykkääkö kissasi saunoa tai leikkiä vedellä?

Saunaa nämä eivät kovin usein näe. Kyläillessä saunallisessa paikassa saunassa kyllä käydään, mutta saunovat ihmiset ovat omituisia.

Vesileikkejäkään meillä ei juuri leikitä. Perla tykkäsi yhdessä vaiheessa uittaa lelujaan, mutta sitäkään se ei ole tehnyt pitkään aikaan.

8. Lempikissarotusi?

Somppu.

9. Pelkääkö kissasi imuria?

Ei siitä ainakaan tykätä. Tämmöiseen asentoon menivät korvat viimeksi, kun aloin imuroida.

10. Kissasi suosikkiherkku?

Suurimman reaktion taitaa aiheuttaa saunapalvikinkku, ja Perla tykkää myös hiiristä.

11. Mikä on kivointa kissablogin pitämisessä?

Että saa kertoa ja näyttää muille, miten ihania kissoja minulla on.

Tämän haasteen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä sinut haastanutta blogia ja linkkaa hänen bloginsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen
3. Nimeä ja linkkaa 11 liebster award -haasteen ansainnutta alle 200 lukijan blogia
4. Keksi 11 kysymystä haastetuille.

Ja taidanpa olla niin tylsä, että jätän haastamatta ja kyselemättä, eli haasteen neljästä kohdasta onnistuin toteuttamaan puolet. Tällä bloggausaktiivisuudella ihan hyvä suoritus, vai mitä?



PS. Morista on tullut isoisä. Pienten kisuliinien kuvia voi käydä ihastelemassa SunnyPace-kissalan blogissa.

Seuraa kuin hai laivaa

Tämän postauksen kuvat ovat jo alkukesältä.

*lisää tähän selityksiä harvasta päivitystiheydestä*

Mori on suunnattoman innokas ulkoilija, ja Katlakin viihtyy ulkona, mutta on varovaisempi. Isästä saa kuitenkin turvaa yhdessä ulkoillessa.

Karvahännät pihalla

"Isi, mitä me nyt tehdään?"

"Isi, mitä me katotaan?"

"Isi, mihin sä meet? Mä tuun mukaan!"

"Isin kanssa istutaan täällä puun alla varjossa"

Maailman fiksuin Mori

Kahden kissan kanssa ulkoillessa Katla on yleensä lyhyellä hihnalla kiinni Morin flexissä. Näin Katlalle muodostuu ikään kuin juoksunaru minun ja Morin välille ja se voi hakea turvaa kummalta vain, kissat eivät pääse liian kauaksi toisistaan eikä taluttaja sekoa naruihin.

"Isi odota, mitä sä nyt löysit?"

Kissat puolestaan saattavat kovalla yrittämisellä hieman sotkeentua naruihinsa...

 "Tästä ihan vierestä kierrän isin ympäri"

Mustikkakissa

Silloin tällöin sitä huomaa tekevänsä jotain, mikä jonkun muun silmissä ei vättämättä näyttäisi ihan tavalliselta, mutta omasta mielestä idea on mitä parhain. Kissa mukaan mustikkametsään, miksipäs ei! Ainakaan se ei syö mustikoita varvuista tai suoraan ämpäristä niin kuin eräs koira, jonka kanssa olen aikoinaan ollut mustikassa.

Perla metsässä

Perla nauttii ulkoilusta kovin, mutta se pelkää ihmisä ja autoja ja koiria ja vähän kaikkea. Pihassa valjastelu päättyy yleensä siihen, kun Perla saa näköpiiriinsä ensimmäisen ihmisen, kääntyy ympäri ja juoksee suorinta tietä maha maata viistäen ovelle. Perlalle sopiikin hyvin ulkoilu keskellä metsää.

Metsän laitamille menimme polkupyörällä. Perla matkusti selkärepussa ja marjaämpäri roikkui tangossa.

Kuljetusrepussa on hyvä matkustaa

Metsässä riitti katseltavaa, haisteltavaa ja maisteltavaa.

Kiinnitin fleksin hakasella vyölenkkiini, joten sain molemmat kädet vapaaksi marjastusta varten. Perla pääsi liikkumaan ympärilläni ja käytti koko narun pituuden hyödykseen. Vain pari kertaa jouduin kiertämään puita ja risukoita sen perässä.

Hands-free -flexi (vaaleat housut mustikassa = huono idea)

Ja mustikoitakin metsästä löytyi.

Katlakin ulkoilee

Nyt kun kevät alkaa olla lämpimämpi, olen käynyt kissojen kanssa enemmänkin ulkona. Katla on kokenut ahaa-elämyksen ja liikkuu jo aika ajoin ihan reippaasti ulkona.

Ihmiset ja autot ja koirat ja vähän kaikki vielä epäilyttävät Katlaa. Silloin pitää mennä matalaksi ja odottaa tiukasti tuijottaen, että vaara menee ohi.

Ulkoiluretkillä ei ole montaa hiljaista hetkeä; Katlalla kun on aina asiaa.

Olen toistaiseksi ulkoiluttanut yhtä kissaa kerrallaan. Pääasiassa siksi, että jos ulkona tapahtuu jotain yllättävää, esimerkiksi irrallaan oleva koira juoksee kohti, minulta loppuvat kädet kesken hyvin nopeasti. Kissat eivät myöskään yleensä ole yksimielisiä siitä, mihin suuntaan mennään.

Loppuun vielä kuva Morin aamuiselta lenkiltä.

Mori kiipesi puuhun, muistaakseni ensimmäistä kertaa. Myöhästyin kuvan otosta hieman.

Mori ulkoilee

Purkaessani näyttelykuvia kännykästä silmiin osui joitakin kuvia Morin ulkoiluista.

 Maaliskuussa ulkoiltiin vielä villapaidassa

 Huhtikuussa vaanittiin pikkulintuja

Se lintu lensikin jo pois. Mokoma.

Toukokuussa uudelleenlöydettiin viime kesäinen pissapaikka

Tallinnassa

Kevään Turokin näyttelyn jälkeen Katla oli sertijumissa, joten edessä oli ulkomaan sertin metsästys. Vappupäivänä siis lähdimme porukalla kohti Tallinnaa. Seurueeseen kuului viisi ihmistä ja neljä kissaa. Katlan lisäksi mukana olivat Morin beiget kaksoset Sina ja Polar, sekä Polarin kanssa asusteleva Zini, joka on Katlan siskopuolen tytär. Tämä varsinainen sukuretki starttasi siis vapunpäivänä ensin kohti Helsinkiä ja sitten lautalla meren yli etelänaapuriin. Majapaikkaan saavuttin valoisaan aikaan ja illalla käytiin syömässä (ilman kissoja) ennen kuin sänky kutsui.

Oliko minulla kamera mukana? Oli. Otinko kuvia? Juu, kännykällä.

Sisarukset lähdössä näyttelypaikalle

Lauantai-aamuna herätys oli harvinaisen myöhään verrattuna tavallisiin näyttelyaamuihin. Aamupalan jälkeen siirryimme näyttelypaikalle, joka oli mukavan lähellä majapaikkaamme. Tallinnassa näyttely ei suuremmin eronnut suomalaisista näyttelyistä; aamu alkoi eläinlääkärintarkastuksella, sitten laitettiin häkit valmiiksi ja alkoi arvostelun odotus, Virossakin somput olivat viimeisten arvosteltavien joukossa.

Lauantaina Katla sai sertinsä ja valmistui International Championiksi. TP-valintoihin ei tullut kutsua, mutta parempi niin, koska Katla oli melko kärtyllä tuulella eikä sietänyt näköpiirissään muita kissoja.

Yksi ero suomalaisiin näyttelyihin oli se, että näytteilleasettajat veivät surutta niin paljon tilaa kuin halusivat. Monessa tuplasturdissa oli vain yksi kissa, ja olipa joku varannut häkkipöydältä oman puunaustilan persialaisilleen.

Puunaustila

Lauantainen näyttelypäivä venyi pitkäksi. Katlan velipuoli Pietu meni paneeliin, joten jäimme seuraamaan näyttelyn loppuun asti. Jääminen kannatti, sillä lopulta Pietu oli BIS!

Sunnuntaina saimme jälleen odotella vuoroamme arvosteluun. Tessa oli valokuvaamassa kissoja näyttelyhallissa lähellä häkkipaikkaamme. Itse en olisi uskaltanut viedä kissaa kuvattavaksi noin avoimelle paikalle, mutta moni vähemmän liukkaasti liikkuva kissa kävi kuvattavana, ja olihan tuo kuvaus oheisohjelmaa meille.

Kaverikuvausta

Useamman vähemmän liukkaan rodun edustajia kuvattiin yhteiskuviin ja jaksoimme ihmetellä miten helppoa se näytti olevan. Kissat aseteltiin pöydälle vierekkäin, turkit harjattiin ojennukseen ja sitten otettiin kuvia. Vuodentakainen yritykseni otattaa Katlasta ja Morista yhteiskuva ei ollut läheskään yhtä onnistunut.

Sunnuntaipäivän saldona oli ensimmäinen CAGCIB-serti. Nyt seuraavaan sertijumiin on matkaa, joten Katlan kanssa voidaan käydä kotimaisissa näyttelyissä melko vapaasti, Katlan ehdoilla tietysti.

Tyttöjen CAGCIB-sertiruusukkeet

Huivita se, mistä tykkäät!

Tällä viikolla vietetään partioviikkoa ja sen tiimoilta Lounais-Suomen partiopiiri on aloittanut sosiaalisessa mediassa kampanjan, jossa huivitetaan itselle mieluisia asioita. Pitihän tähän tietysti lähteä mukaan.

Huivi osoittautui myös hauskaksi leluksi.

Haastan mukaan kaikki partiolaiset kissabloggaajat!

Katlalla on asiaa

Katlalla on persoonallinen hieman nariseva ääni. Katlalla on toisinaan paljonkin asiaa. Tänään oli sellainen päivä.

Aurinkokuningas

Keväässä parasta on lisääntyvä auringonvalo! Valoa ja lämpöä tulvii aamuisin ikkunasta sisään, ja siitä nauttivat niin kissat kuin ihminenkin.

Mori on vaihtuvan vuoden ajan kunniaksi alkanut kasvattaa komeaa kauluriaan takaisin.

Pitäähän rantaleijonalla olla harja.

 Tai ehkä tämä onkin leijonakuningas.

Nelonen

Tällä viikolla tupsahti Kissa-lehti postiluukusta. Vuoden ensimmäisessä lehdessä oli listattuna viime vuonna näyttelyissä menestyneet kissat, eli vuoden kissat. III-kategorian siitosurosten luokka näytti tältä:

Siellä Morin nimi komeilee neljännellä sijalla. Ero kärkikolmikkoon on aika suuri, joten mitalisijoille ei ollut mitään asiaa, mutta valtavan hienoa jälkikasvua Mori on saanut aikaiseksi.

Morin nuorimmaiset viettävät tänään ensimmäistä syntymäpäiväänsä. Paljon onnea Auralle, Roineelle ja Inarille!

Samaisen Kissa-lehden takakannessa oli muuten hauska mainos. Tekstissä luki: Jos olisin kasvissyöjä, näyttäisin tältä.